Harmaata

Koska keli on harmaa, niin myös puikoilta putoilee enimmäkseen harmaata. Myös vaatekaappi on syksyn mittaan täydentynyt harmaalla.

Aloitetaan kuitenkin kavalkadi hieman värikkäämmin. Jo kesällä valmistui pipo, jonka ystävän pieni tyttö sai lahjaksi:


Aino, lanka Novita Bambu, puikot 3 mm, silmukkamäärästä ei enää muistikuvaa.

Uudet lempisukkani taasen näyttävät tältä:


Viheriät, lanka Yliveto (paikallisen lankakaupan oma merkki, värjättyä Vuorelman Vetoa), puikot 2,5 mm, koko 38.

Väri ei toistu kuvassa läheskään oikein, vihreä on oikeasti tummempi, juuri se oikea vihreän sävy, jonka nimeä en tiedä ja johon lankean aina kun musta ja harmaa kyllästyttävät. Näissä sukissa vihdoin keksin myös konstin, jolla sukista saa todellakin istuvat, konstin jonka kaikki kunnolliset sukkien kutojat ovat tienneet kauan ennen minua: pienet puikot käyttöön! Sovitusvaiheessa sukkien pitää juuri ja juuri mennä jalkaan, niin hyvä tulee.


Sitten kaikkien vilukissojen talven pelastus: kämmekkäät, kynsikkäät, ranteenlämmittimet. Tarpeellisella asusteella on monta nimeä!


Lämmittimet, lanka Katia Alpaca Andes (Miehen tuliainen Tallinnasta!), puikot 3 mm bambusukkikset, tehty pyörönä, joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin, silmukoita nelisenkymmentä.

Toimivat niin postilaatikolla käydessä, nukkuessa, töissä kuin teetä hörppiessäkin. Näitä lisää!

Hahaa...

... muistinpas vielä bloggerin salasanan heti ensi yrittämällä! Neuleosastolla on tapahtunut sitten viime kirjoittaman paljon enemmän kuin bloggausosastolla. On vietetty kesälomaa, kudottu, luettu, reissattu, levätty, savustettu ahvenia, laitettu pihaa uuteen uskoon, pakastettu marjoja, korjattu satoa (kyllä, lähes laiminlyöty kasvimaani tuottaa satoa niin, että olen lähes hukkua punajuuriin). Mitenkähän käy, jos suunnitelmien mukaan ensi vuonna myös hoidan pientä plantaasiani..? Punajuuria, anyone?

Mutta kudottu siis on. Ensimmäisenä esittelyyn huivikaksikko, josta ennustan tulevan syksyn ja talven suosikkia. Tässä he poseeraavat yhdessä:



ja erikseen:


Hän on Baktus. Lankana Rowan Rowanspun 4 Ply, alun toista kerää, puikot 3 mm.

Ja tässä bestiksensä Lace Ribbon Scarf. Lankana Rowan Wool Cotton (uusi lempparilanka!), parisen kerää, puikot 3,5 mm. Alusta loppuun silkkaa iloa, ihana lanka ja sopivan aivoton mallineule.


Täältä tähän.

Kutojan paras kaveri...

... on vetreä niskahartiaseutu. Jumissa olevan kutojan parhaat kaverit ovat burana ja kaurapussi. Jälkimmäisiä on viime viikkoina tarvittu puutarhatöissä ja liiallisen työnteon seurauksena jämähtäneen lihaksiston vetreyttämiseen. Kutoa en juuri ole uskaltanut, kerroksen silloin tällöin kuitenkin. Mieli kyllä halajaisi Sylvin kimppuun, mutta ei auta, jumi on saatava pois. Niin, ja sinne hierojallehan en siis saa aikaiseksi mennä :)

Jotain valmistakin on kuitenkin näyttää. Rakas kollega jäi toukokuun lopulla eläkkeelle ja häntä lahjoimme mm. hartiahuivilla ja kirjalla. Huivi on vanha kunnon Shetland Triangle, joka on jo muodostunut perinteiseksi lahjomaksi, mm. tätini ja molemmat mummani saivat viime vuonna merkkipäiviensä kunniaksi Shettikset. Kuvaa niistä ei ole, mutta tästä viimeisimmästä sentään on:



Shetland Triangle, lanka Gjestal Maija (4 kerää), puikot 5 mm pitsi-Addit.

Huivi on pingotettu ja päätelty tietenkin hyvissä ajoin juhlia edeltävänä iltana ja kuvat napattu vähää ennen juhlien alkamista :)

Ei vaiskaan...

... kyllähän täällä valmistuukin. Vietin muutama viikko sitten talvilomaa ja energiapuuskan kourissa kaivoin käsityökopasta huolellisesti muhineen villapaidan tekeleen. Aloitin viime pääsiäisenä Thermalin. Seurasi maanista kutomista, kappaleet valmistuivat huimaa vauhtia, ompelin saumat ja siihen se tyssäsi. Jotenkin viimeistely tuntui ylivoimaiselta ja kesäkin oli tulossa ja mitä sitä kesällä villapaidalla oikein edes tekisi.

Kun kaivoin lomalla keskeneräisen työn esille, totesin että vähääpä vaille oli jäänyt; puuttui nappi ja pari langanpäätä piti päätellä. Siinä koko homma. Jotain mystistä villapaidalle oli kuitenkin vuoden aikana tapahtunut: se oli kutistunut (tai joku ehkä hieman lihonut). Vähän lyhyt paita on, muuten olen tyytyväinen, harvoin näin helpolla saa kartuttaa valmistuneiden listaa.


Thermal, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5 mm, langan kulutus kymmenisen kerää.

Pientä edistystä

Suuremmat työt antavat edelleen odottaa itseään, pieniä töitä sentään puikoilta putoilee. Väriskaala jatkuu riehakkaana.
Jokunen viikko sitten valmistuivat pienen pienen sukat ystäväperheen pikkuneidille.


Koko n. 9 kk, puikot 3mm, lankana Sandensin Sisu ja Lanett.

Itselleni valmistuivat säärystimet.


Lanka Emmebi Vogue, puikot 4 mm.

Ostellen ja ommellen

Koska neulomuksissa ei ole tällä haavaa sen ihmeempää raportoitavaa, vilautan muutaman viikon takaisia ostoksia. Olin käymässä Tampereella työasioissa ja kas kummaa, paluumatkalla oli poikettava Nanson tehtaanmyymälässä. Mukaan tarttuivat jo kauan haluamani Peippo-lakanat ja Paula-kukka -pussukka.


Siinä kaverukset köllöttävät kauniisti vierekkäin uudella nojatuolilla, josta on tullut lempparikuvauspaikkani.

Myös muita komeita kuoseja on taloudessamme havaittu, viime kesänä ostamani Lumimarja-kangas on vihdoin muotoutumassa verhoiksi.

Väriä!

Puikoille ja koukulle on viime aikoina hakeutunut hämmentävän värikkäitä töitä. Yleensä värimaailmani on aika askeettinen, kotona pyrin tanskalaishenkiseen valkoisuuteen, vaatekaappini väriskaala kulkee musta-valkoinen-harmaa-akselilla. Välillä minulla saattaa olla esim. vihreä kausi, mutta yleensä palaan enemmin tai myöhemmin tuttuun ja turvalliseen.

Myöhäinen joululahja värikkäästi pukeutuvalle N:lle kuuluu näihin värikkäisiin töihin. Huopasesta virkattu pipo, joka muistutti ennen huovutusta jättimäistä pannumyssyä, muuntui varsin hauskaksi pipoksi. Huopanenkin käyttäytyi ihan mallikkaasti. Osviittaa silmukkalukuihin Joka tyypin virkkauskirjasta, koukku 8.

Puhdetöitä

Sohvannurkassa on valmistunut viime aikoina vain pieniä puhdetöitä. Vain yksi isompi projekti on kesken, nimittäin Siskolle synttärilahjaksi lupaamani Vihervaara. Olen tikutellut sitä pikku hiljaa, huppu enää puuttuu. Onneksi synttärit on joka vuosi! :)

Isompia töitä on suunnitteilla, mutta pienemmät työt ovat kuitenkin vieneet voiton. Viime vuoden puolella sain valmiiksi yli kuusi vuotta tekeillä olleen virkatun sängynpeiton, joten olisiko pientä taisteluväsymystä ilmassa. Peitto toimi mainiona välityönä ja aivojen lepuuttajana, kun ei mitään monimutkaisempaa jaksanut tehdä, siksi aikaa valmistumiseen meni tuonkin verran.

Nyt sormet vähän syyhyäisivät seuraavan ikuisuusprojektin kimppuun, ehkäpä Pi Shawl, Hemlock Ring Blanket tai Wenlan Chian insipiroima peitto. Deadlinen voisi asettaa optimistisesti viiden vuoden päähän.

Kuvakevennyksenä tuon mainitun sängynpeiton jämälangoista valmistuneet säilyttimet, jotka yrittävät pitää kylppärin kaappia ojennuksessa. Inspiraatio sieltätäältä, ainakin Ikeassa on joskus ollut samantyylisiä.

Sukkasatoa

Nämä mainiot sukkaset valmistuivat vihdoin! Aloitin Paraphernaliat viime vuonna kesälomalla, ensimmäinen sukka valmistui hujauksessa, hautautui muiden hommien jalkoihin, hyppäsi esiin helmikuussa ja sai kaverin muutamassa illassa. Erinomainen malli, palmikoihin suorastaan ihastuin. Istuvuus huippuluokkaa, täydet pisteet!


Paraphernalia, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5, koko 38.



Kuvauksesta ei edes puolta pistettä, kuvattu salamalla iltahämyssä.

Bloggaaminen alkoikin blogitauolla... :)

Blogin sijaan olen keskittynyt ravelryyn ja opetellut sen hienouksia. Olen jo vuoden ajan käyttänyt ravelrya lähinnä inspiraationlähteenä, mutta nyt olen lisännyt sinne ensimmäiset projektit ja liittynyt muutamaan ryhmäänkin.

Tällä hetkellä on työn alla muutama pikkutyö ja yksi iisakinkirkko. To do -listan pituudesta ei ehkä kannata puhua, se on piiitkä.

Nyt kun on alkanut pikkuhiljaa dokumentoida tekemisiään, olenkin ilokseni huomannut, että vaikka koko ajan tuntuu siltä, ettei mitään saa tehdyksi, niin kyllä valmistakin tulee. Olen melko kausiluontoinen kutoja *, joten valmiita töitä ilmaantuu välillä enemmän, välillä ei lain.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, ja kutojalla rikkinäiset rasat **. Kaksi talvea hyvin palvelleet ailit tulivat tiensä päähän:




Ehkä parhaat rasat ikinä, kaksinkertaista alpakkaa, pitivät jopa minun palelevaiset sormeni lämpiminä. Voipi olla, että ailit saavat uuden elämän kera uuden kämmenosan.


* minä siis kudon tai ehkä paremminkin kuron, täällä lännessä kun asustan. Neulominen kuulostaa korvaani hienostelulta :)
** rasat=lapaset

Testing...

Ihan muuhun tarkoitukseen alunperin perustettu blogi muuttunee vihdoin käsityöblogiksi. Kuvassa ihanan siskontytön nimpparilahja viime talvelta. Saartje´s Bootees, koko noin 1vee.
Tästä se lähtee!