Ikuisuusprojekteista ikuisin valmistui vihdoin. Joskus muinoin viime vuosituhannella aloin virkata isoäidinneliöistä peittoa. Jostain syystä homma tyssäsi, palapussi kulki mukana muutosta muuttoon, oli muutaman vuoden hukassa, kunnes löytyi pari vuotta sitten. Inspiraatio peiton kokoamiseen löytyi sopivasti olympialaisten alla ja valmiiksi sen sain juuri ennen miesten 50 km:n loppukiriä. Ihan parhautta!
Jokainen pala on erilainen, peiton viimeistelin muutamalla kerroksella ruutuvirkkausta ja parilla kerroksella kiinteitä silmukoita. Peittoon upposi 9x12 palaa, mitat ovat 90 cm x 120 cm.
Virkkaus- ja peittoaddiktio on tällä hetkellä aika paha, pari muutakin virkattua peittoa on tekeillä ja (ainakin) yksi suunnitteilla... Liekö kevät joka tekee tepposiaan..?
