PEITOSSA

Ikuisuusprojekteista ikuisin valmistui vihdoin. Joskus muinoin viime vuosituhannella aloin virkata isoäidinneliöistä peittoa. Jostain syystä homma tyssäsi, palapussi kulki mukana muutosta muuttoon, oli muutaman vuoden hukassa, kunnes löytyi pari vuotta sitten. Inspiraatio peiton kokoamiseen löytyi sopivasti olympialaisten alla ja valmiiksi sen sain juuri ennen miesten 50 km:n loppukiriä. Ihan parhautta!







Jokainen pala on erilainen, peiton viimeistelin muutamalla kerroksella ruutuvirkkausta ja parilla kerroksella kiinteitä silmukoita. Peittoon upposi 9x12 palaa, mitat ovat 90 cm x 120 cm.

Virkkaus- ja peittoaddiktio on tällä hetkellä aika paha, pari muutakin virkattua peittoa on tekeillä ja (ainakin) yksi suunnitteilla... Liekö kevät joka tekee tepposiaan..?

KAULA-ASIOITA

En ole hautautunut lumeen, saatikka lankakasoihin, vaikka mahdollisuus ainakin toiseen olisi sitten viime blogauksen ollut. Neuleinnoitus on kuitenkin ollut suurta ja valmista on tullut. Talven pelastajiksi ovat osoittautuneet kaulahuivit eri muodoissaan.

Paras yhdistelmä talvea vastaan on ollut jo aiemmin esitelty Baktus, joka on sopivan pieni ja ohut sopiakseen takin alle tiiviisti kaulaa vasten. Komeuden kruunaa tämä kauluri, johon inspiraation sain Herkku ja koukku -blogista. Yksinkertaisuudessaan nerokas kapistus! Kauluri on tarpeeksi pitkä, jotta sen voi kiepauttaa pari kertaa kaulan ympäri ja hautautua piiloon viimalta. Toimii myös sisätiloissa. Kuulun nimittäin huivikaulaisten heimoon, jonkinlainen huivi pitää kaulassa olla tai tunnen oloni turvattomaksi.


Lanka Sirdar Snuggly DK, puikot 4 mm. Silmukoita n. 70, lankaa meni 2,5 kerää.

Wham Bam Thank You Lamb! valmistui parin illan projektina, pitää myös viiman loitolla. Kunnon kuvaa tästä kaulurista ei tosin saa :)



Sandnesin Alfa, pari kerää, puikot 7 mm.

Viime talvena puhki kuluneiden Aili-lapasten tilalle oli saatava uudet alpakkaiset perusrasat. Pientä tuunausta vielä uupuu, jonkinlaista koristusta muuten aika askeettisiin lapasiin aion vielä lisätä.



Dropsin Alpaca kaksinkertaisena, puikot 3 mm, lankaa kului pari kerää.

Näillä asusteilla on pärjännyt tänä talvena oikein hyvin, vielä kun saisin pipoasiat kuntoon. Pipon virkaa ovat tehneet ikivanha musta puuvillapipo, jonka kanssa kyllä tarkenee, kun vetää hupun päähän sekä parhaat päivänsä nähnyt baskeri. Enää pipoa ei ehkä kannata tehdä, kesähän on melkein jo ovella. Tähtään siis ensi talveen :)

Harmaata

Koska keli on harmaa, niin myös puikoilta putoilee enimmäkseen harmaata. Myös vaatekaappi on syksyn mittaan täydentynyt harmaalla.

Aloitetaan kuitenkin kavalkadi hieman värikkäämmin. Jo kesällä valmistui pipo, jonka ystävän pieni tyttö sai lahjaksi:


Aino, lanka Novita Bambu, puikot 3 mm, silmukkamäärästä ei enää muistikuvaa.

Uudet lempisukkani taasen näyttävät tältä:


Viheriät, lanka Yliveto (paikallisen lankakaupan oma merkki, värjättyä Vuorelman Vetoa), puikot 2,5 mm, koko 38.

Väri ei toistu kuvassa läheskään oikein, vihreä on oikeasti tummempi, juuri se oikea vihreän sävy, jonka nimeä en tiedä ja johon lankean aina kun musta ja harmaa kyllästyttävät. Näissä sukissa vihdoin keksin myös konstin, jolla sukista saa todellakin istuvat, konstin jonka kaikki kunnolliset sukkien kutojat ovat tienneet kauan ennen minua: pienet puikot käyttöön! Sovitusvaiheessa sukkien pitää juuri ja juuri mennä jalkaan, niin hyvä tulee.


Sitten kaikkien vilukissojen talven pelastus: kämmekkäät, kynsikkäät, ranteenlämmittimet. Tarpeellisella asusteella on monta nimeä!


Lämmittimet, lanka Katia Alpaca Andes (Miehen tuliainen Tallinnasta!), puikot 3 mm bambusukkikset, tehty pyörönä, joka toinen kerros oikein, joka toinen nurin, silmukoita nelisenkymmentä.

Toimivat niin postilaatikolla käydessä, nukkuessa, töissä kuin teetä hörppiessäkin. Näitä lisää!

Hahaa...

... muistinpas vielä bloggerin salasanan heti ensi yrittämällä! Neuleosastolla on tapahtunut sitten viime kirjoittaman paljon enemmän kuin bloggausosastolla. On vietetty kesälomaa, kudottu, luettu, reissattu, levätty, savustettu ahvenia, laitettu pihaa uuteen uskoon, pakastettu marjoja, korjattu satoa (kyllä, lähes laiminlyöty kasvimaani tuottaa satoa niin, että olen lähes hukkua punajuuriin). Mitenkähän käy, jos suunnitelmien mukaan ensi vuonna myös hoidan pientä plantaasiani..? Punajuuria, anyone?

Mutta kudottu siis on. Ensimmäisenä esittelyyn huivikaksikko, josta ennustan tulevan syksyn ja talven suosikkia. Tässä he poseeraavat yhdessä:



ja erikseen:


Hän on Baktus. Lankana Rowan Rowanspun 4 Ply, alun toista kerää, puikot 3 mm.

Ja tässä bestiksensä Lace Ribbon Scarf. Lankana Rowan Wool Cotton (uusi lempparilanka!), parisen kerää, puikot 3,5 mm. Alusta loppuun silkkaa iloa, ihana lanka ja sopivan aivoton mallineule.


Täältä tähän.

Kutojan paras kaveri...

... on vetreä niskahartiaseutu. Jumissa olevan kutojan parhaat kaverit ovat burana ja kaurapussi. Jälkimmäisiä on viime viikkoina tarvittu puutarhatöissä ja liiallisen työnteon seurauksena jämähtäneen lihaksiston vetreyttämiseen. Kutoa en juuri ole uskaltanut, kerroksen silloin tällöin kuitenkin. Mieli kyllä halajaisi Sylvin kimppuun, mutta ei auta, jumi on saatava pois. Niin, ja sinne hierojallehan en siis saa aikaiseksi mennä :)

Jotain valmistakin on kuitenkin näyttää. Rakas kollega jäi toukokuun lopulla eläkkeelle ja häntä lahjoimme mm. hartiahuivilla ja kirjalla. Huivi on vanha kunnon Shetland Triangle, joka on jo muodostunut perinteiseksi lahjomaksi, mm. tätini ja molemmat mummani saivat viime vuonna merkkipäiviensä kunniaksi Shettikset. Kuvaa niistä ei ole, mutta tästä viimeisimmästä sentään on:



Shetland Triangle, lanka Gjestal Maija (4 kerää), puikot 5 mm pitsi-Addit.

Huivi on pingotettu ja päätelty tietenkin hyvissä ajoin juhlia edeltävänä iltana ja kuvat napattu vähää ennen juhlien alkamista :)

Ei vaiskaan...

... kyllähän täällä valmistuukin. Vietin muutama viikko sitten talvilomaa ja energiapuuskan kourissa kaivoin käsityökopasta huolellisesti muhineen villapaidan tekeleen. Aloitin viime pääsiäisenä Thermalin. Seurasi maanista kutomista, kappaleet valmistuivat huimaa vauhtia, ompelin saumat ja siihen se tyssäsi. Jotenkin viimeistely tuntui ylivoimaiselta ja kesäkin oli tulossa ja mitä sitä kesällä villapaidalla oikein edes tekisi.

Kun kaivoin lomalla keskeneräisen työn esille, totesin että vähääpä vaille oli jäänyt; puuttui nappi ja pari langanpäätä piti päätellä. Siinä koko homma. Jotain mystistä villapaidalle oli kuitenkin vuoden aikana tapahtunut: se oli kutistunut (tai joku ehkä hieman lihonut). Vähän lyhyt paita on, muuten olen tyytyväinen, harvoin näin helpolla saa kartuttaa valmistuneiden listaa.


Thermal, lanka Sandnes Sisu, puikot 2,5 mm, langan kulutus kymmenisen kerää.

Pientä edistystä

Suuremmat työt antavat edelleen odottaa itseään, pieniä töitä sentään puikoilta putoilee. Väriskaala jatkuu riehakkaana.
Jokunen viikko sitten valmistuivat pienen pienen sukat ystäväperheen pikkuneidille.


Koko n. 9 kk, puikot 3mm, lankana Sandensin Sisu ja Lanett.

Itselleni valmistuivat säärystimet.


Lanka Emmebi Vogue, puikot 4 mm.